11. Yksilö kehittyy geenien yhteistyön ja ympäristön vaikutuksen tuloksena

Geneettinen rekombinaatio koostuu kahdesta asiasta:

https://peda.net/kannonkoski/e-opin-oppikirjat/
ihminen8/evoluutio_perusteet/mediamapp
i/kuvat/lvsesytslyotskn

1. Tekijäinvaihdunta
• Meioosin vähennysjaossa kromosomipalat vaihtelevat paikkaa
2. Mendelistinen rekombinaatio eli 3. sääntö

Geneettinen rekombinaatio on tärkeää evoluutiolle. Sen ansiosta suvullisesti lisääntyvien eliölajien yksilöt ovat perimältään ja ilmiasultaan erilaisia. Yksilöiden erilaisuus mahdollistaa populaation sopeutumisen ja muuttumisen.

http://biologiak2.blogspot.fi/2013/1
0/11-yksilo-kehittyy-geenien-yhteistyon.html

Määrällisiin ominaisuuksiin (kuten pituus tai ihonväri) vaikuttaaa monta geeniä, joten monia välimuotoja on olemassa. Määrällisten ominaisuuksien mittalukujen jakauma lähenee symmetristä normaalijakauman kuvaajaa, mikäli mittausaineisto on riittävän suuri.

Geenien välinen vuorovaikutus ja ympäristö vaikuttavat ominaisuuksien ilmenemiseen. Geenit toimivat yhdessä ja säätelevät toisiaan. Jotkut geenit säätelevät toisten geenien toimintaa ja niissä synteneet mutaatiot olivat hyvin hyödyllisiä lajien rakenteiden muutoksiin evoluutiossa.

Populaation geneettinen koostumus muuttuu mikroevoluutiossa. Sopeutuneet yksilöt saavat enemmän jälkeläisiä luonnossa kuin huonosti sopeutuneet yksilöt, joten sopeutumista edistävät alleelit lisääntyvät. Mikroevoluution lähtökohtana ovat sattumanvaraisesti syntyneet mutaatiot, joita luonnonvalinta karsii tai suosii. Eli mikroevoluutiossa populaation alleelikoostumus muuttuu.

Makroevoluutiossa populaatioista syntyy uusia lajeja. Makroevoluutiossa populaatio jakautuu kahdeksi tai useammaksi alapopulaatioksi. Jos geenivirta näiden populaatioiden välillä katkeaa isolaatiolla
(esim. aavikko, vuorista, jne.), se johtaa vähitellen uusien lajien syntyyn.